Blogosfääri tutuksi: Blogeja koskeva oikeudellinen sääntely

Blogeja, kuten muitakin medioita koskee joukko lakeja ja linjauksia. Kaikenlaisten medioiden oikeudellisen sääntelyn ytimessä on sananvapaus, jota turvaa Suomen perustuslain kahdestoista pykälä (L731/1999, 12. §): ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.”

Sananvapauslaki

Perustuslaissa taattua sananvapautta täydennetään sananvapauslaissa (L460/2003), jonka ensisijainen tehtävä on säädellä ammattimaista julkaisutoimintaa. Sananvapauslaki koskee myös verkkojulkaisuja, joissa julkaisija tuottaa ja käsittelee omaa aineistoaan verkkoviestien muodostamaksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Haasteena sananvapauslain soveltamisessa sosiaaliseen mediaan on kuitenkin määritellä, mitkä sosiaalisen median viestit täyttävät joukkoviestinnän tunnusmerkit. Sananvapauslain mukaisesti voidaan tulkita, että verkkoviestit mielletään julkisiksi, mikäli ne suunnataan julkiselle yleisölle. Tällöin esimerkiksi suositun muotibloggaajan tuottama blogisisältö voidaan ymmärtää yksityisen henkilön sosiaalisen median käytön sijasta joukkoviestintänä.

Kuluttajansuojalaki

Perustuslaissa määrätyn sananvapauden ja sitä täsmentävän sananvapaus­lain lisäksi erityisesti kaupallisia viestejä sisältävän median toimintaa ja sisäl­töjä rajoittaa kuluttajansuojalaki (L38/1978). Kuluttajansuojalaissa määritel­lyt säädökset kulutushyödykkeiden tarjonnasta, myynnistä ja muusta markkinoinnista elinkeinonharjoittajalta kuluttajalle koskevat luonnolli­sesti toimintaa myös Internetissä.

Kuluttajansuojalain kohta mainon­nan tunnistettavuudesta (L38/1978, 2. luku, 4. §) säätelee kaikkia mediajulkaisuja paperisista sanomalehdistä sosiaalisen median sisältöihin. Markkinointia ja yksittäisiä mainoksia ei kuluttajansuojalain mukaan saa piilottaa toimitetun aineiston sekaan, vaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi se, kuka mainostaa ja se, että kyseessä on mainos.

Oikeustieteilijä Pirkko Pesonen (2013) tulkitsee kuluttajansuojalakia siten, ettei muun selkeästi journalistiseksi aineistoksi ymmärrettävän sisällön lisäksi myöskään esimerkiksi blogeissa saa markkinoida mitään tiettyä tuotetta, vaan mainokset on pidettävä blogikirjoituksista erillään. Tarkasteltaessa erityi­sesti bloggaajien suhdetta lainsäädäntöön haasteeksi nousee kuitenkin blogin kirjoittajan rooli. Lakien tulkintaan vaikuttaa suuresti se, kirjoittaako bloggaaja yksityishenkilönä ja on näin ollen ”amatööri” vai onko bloggaaja palkkaa työstään saava ”ammattilainen”. Median sisältöä säätelevien lakien ongelmana onkin myös yleisemmin se, ettei niissä tarkasti määritellä, mikä erottaa ammattilaisen yksityishenkilöstä.

 Kuluttajansuojalain soveltaminen blogeihin

Juuri tästä syystä Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laatinut linjauk­sen kuluttajasuojalain soveltamisesta mainonnan tunnistettavuuteen blogeissa. KKV:n marraskuussa 2013 julkaisemassa linjauksessa esitetään, että mainonnan tunnistettavuussäännökset koskevat vain ammattibloggaajia, joille maksetaan palkkaa kirjoittamisesta tai blogin pitäjiä, joilla on blogia varten perustettu oma yritys.

KKV:n linjauksen mukaan näissä tapauksissa on kyse ammatin harjoittamisesta, jolloin blogin kirjoittajan on huolehdittava mainonnan tunnistettavuudesta kuluttajansuojalain säännösten mukaisesti. Sen sijaan, jos bloggaaja on linjauksen mukaan ”kuluttaja, jolle bloggaaminen on harrastustoimintaa eikä elinkeino”, ei blogin pitäjällä ole velvollisuutta noudattaa kuluttajansuojalakia toiminnassaan. KKV kuitenkin suosittaa linjauksessaan, että myös harrastuksekseen blogia kirjoittavat noudattaisivat mainonnan tunnistettavuutta koskevia säännöksiä.

Verohallinnon linjaus

KKV:n linjauksen lisäksi myös Verohallinto on tehnyt oman kannanottonsa blogikirjoituksista saatujen korvausten ja etujen verotukseen liittyen. Kannanotossa todetaan, että bloggaamisen perusteella saadut ”rahakorvaukset, erilaiset tavarat ja etuudet, alennukset, lahjakortit, matkat sekä tapahtumakutsut” ovat verotettavaa ansiotuloa. Näin ollen esimerkiksi muotibloggaajien tulisi ilmoittaa veronalaisena ansiotulona kaikki ilmaiseksi saamansa vaatteet ja kosmetiikkatuotteet, jotka heille on myös ilman erillistä sopimusta lähetetty.

KKV:n linjauksen tapaan myös Verohallinnon kannanotossa tasapainotellaan harrastuksekseen blogia kirjoittavan ja ammatinharjoittajana toimivan bloggaajan rajaviivalla. Kannanoton mukaan palkkasuhteessa tai ammatinharjoittajana toimivaa bloggaajaa koskettavat tuloverotus ja vähennysoikeudet normaaliin tapaan. Kuitenkin ”luonteeltaan harrastustoimintaa” olevasta bloggaamisesta aiheutuvia kuluja ei saa vähentää.

 Rikoslaki, tekijänoikeuslaki ja sopimusoikeudelliset säädökset

Kuluttajansuojalain ja sen pohjalta tehdyn linjauksen sekä verotustäsmennysten lisäksi yleisemmin bloggaajia koskettavaa lainsäädäntöä voidaan katsoa olevan myös Rikoslain (L39/1889) 24. luvun 8. pykälä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Lasketaanpa suosittu muotiblogi joukkotiedotusvälineeksi tai ei, voidaan katsoa, että suosittu muotibloggaaja saavuttaa blogillaan niin suuria yleisöjä, ettei lain nojalla saa esittää tietoja, vihjauksia tai kuvia toisesta ihmisestä siten, että teko voi aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä tälle ihmiselle.

Lisäksi bloggaajia koskettavat tekijänoikeuksiin liittyvä lainsäädäntö (L404/1961) heidän käyttäessään esimerkiksi toisilta sivustoilta lainattuja kuvia. Toisaalta myös sopimusoikeudelliset säädökset (esim. L228/1929) tulevat kyseeseen, kun bloggaajat solmivat yhteistyösopimuksia yritysten kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *