Mahdoton ajatus

Markkinointi&Mainonta-lehdessä julkaistu vierasblogikirjoitukseni sai aikaan muutaman kipakan kommentin ja pari blogikirjoitustakin. Haluankin kiittää jokaista kommentoijaa ja blogitekstin julkaisijaa – mahtavaa, että onnistuin herättämään keskustelua! Poikkiteloin kirjoitukseni kanssa asettuneiden huolenaiheet ovat moninaisia, joista alla erittelen kolme.

Liikaa sääntöjä

Tähän turhien lakien, säädösten, asetusten ja viranomaiskäytäntöjen luvattuun maahan joku haluaa siis vielä pari uutta sääntöä lisää. Se hitusen ärsytti juuri tänään.

Tämä matka -blogi

Viski-gaten jälkimainingeissa kaikenlaisten uusien sääntöjen vaatiminen oli erään bloggaajan ja muutaman kommentoijan huolena. Piilomainonta on blogien lisäksi myös muiden medioiden ongelma, jota ei kuulemma voi saada kuriin muuten, kuin nuorille medialukutaitoa opettamalla. Medialukutaito onkin arvokas taito, jota mielestäni pitäisi opettaa kouluissa enemmän. Mutta mitä blogeihin tulee: se, että esimerkiksi aikakauslehdissä on piilomainontaa Journalistin ohjeista huolimatta ei tarkoita sitä, etteikö piilomainontaa – ja muita eettisiä kysymyksiä – tulisi pohtia myös blogienkin kohdalla.

Bloggaajat eivät ole ammattikunta – eivätkä ainakaan journalisteja

Bloggaajat eivät ole ammattikunta. Kuka tahansa voi ryhtyä bloggaajaksi parissa minuutissa eikä ryhtymisessä kysellä koulutusta, osaamista tai kaupallista kapasiteettia. Riittää, että bloggaaja pääsee Internetiin, vaikka kerran.

Kari Haakana

Vertasin vierasblogikirjoituksessani bloggaajille peräänkuuluttamiani sääntöjä Journalistin ohjeisiin: “Kun bloggaajat määrittelevät itse, mikä on oikein ja väärin bloggaamisessa, välttyvät he mitä todennäköisemmin ulkopuolisten sääntelyltä. Sama idea on Journalistin ohjeissakin: journalistisen itsesääntelyn tarkoituksena on pitää valta journalistien käsissä.” En siis vertaa bloggaajia journalisteihin, sillä suurin osa bloggaajista ei journalisteja ole. Oman hankalan erityiskysymyksensä muodostavat toki aikakauslehden sivuilla bloggaavat, jotka kirjoittavat juttuja myös painettuun aikakauslehteen sekä aikakauslehden verkkosivuille.

Erityistä närää tässä (olemattomassa) journalismi-vertauksessa herätti myös se, että journalistit ovat ammattikunta, kun taas bloggaajat eivät. On totta, että bloggaajat eivät ole yleisesti tunnustettu ammattikunta – vielä. Suurin osa bloggaajista on toki harrastelijoita, mutta sekaan mahtuu myös bloggaamisella elantonsa tekeviä, kymmeniä tuhansia viikottaisia lukijoita kerääviä bloggaajia. Nämä bloggaajat ovat mielestäni ammattilaisia ja yksi ammattimaisuuden osoitus on oman toiminnan eettinen tiedostaminen.

Mahdoton ajatus

Blogien piilomainontaan on ehdotettu bloggaajien itsesääntelyä, mutta melko mahdoton ajatushan se on.

Mediaansekaantuja-blogi

Mediaansekaantuja-blogissa ei suoranaisesti tyrmätä tarvetta blogisäännöille ja piilomainonnan ongelmatkin tiedostetaan. Kuitenkin kirjoittaja tulee sivulauseessaan asetelleeksi sanansa painavasti: bloggaajien itsesääntely on “melko mahdoton” ajatus.

Mutta miksi? Myönnän, että itsesääntelyssä on omat haasteensa: Kuka/ketkä bloggaajista laativat säännöt? Miten saadaan koko (ammattimainen) bloggaajakunta hyväksymään säännöt ja sitoutumaan niiden noudattamiseen? Kuka valvoo sääntöjen toteutumista?

Haasteita siis on, mutta ovatko ne ylitsepääsemättömiä? Mielestäni eivät. Keskustelu jatkukoon!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *