Fake it until you make it – Uskottavuutta tekaistuilla kaupallisilla yhteistöillä

The Atlantic uutisoi viime vuoden lopulla some-vaikuttajista, jotka jäljittelevät kaupallisia yhteistyösisältöjä paremman maineen toivossa. Erityisesti vaikuttajiksi haluavat pyrkivät pönkittämään omaa uskottavuuttaan tehtailemalla valemainoksia.

Vaikuttajat siis tekevät sisältöjä, joissa brändi esiintyy kaupallista yhteistyötä muistuttavalla tavalla. Valemainoksilla vaikuttajat haluavat viestiä oikeaa yhteistyötä harkitseville brändeille olevansa haluttuja yhteistyökumppaneita.

Keksityt vaikuttajayhteistyöt sekoittavat kaupallisten yhteistöiden viidakkoa entisestään. Tavallisten kuluttajien onkin äärimmäisen vaikeaa erottaa brändipostausten motiiveja:

A) Onko vaikuttaja aidosti innoissaan tuotteesta ja kertoo siitä ilmaiseksi?
B) Maksetaanko vaikuttajalle brändin ja tuotteen esittelystä?
C) Esittääkö vaikuttaja olevansa yhteistyössä brändin kanssa, sillä haluaisi saada maksun suosittelusta?

Tekaistut yhteistyösisällöt aiheuttavat harmaita hiuksia kuluttajien ohella tietysti myös mainostajille, jotka pyrkivät kontrolloimaan, että brändistä tuotetut sisällöt ovat halutunlaisia. Toki vähintäänkin osa ilmaiseksi saadusta näkyvyydestä on mainostajille tervetullutta.

Kuluttajat hämääntyneitä Suomessakin

Yhteistyösisältöjen matkimista on nähty Suomessakin, mutta mittakaava on toki maailman menoa pienempi. Sekä tekaistut yhteistyöt että puutteelliset merkinnät oikeissa kaupallisissa yhteistöissä sekoittavat kuluttajia entisestään.

Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) sai marraskuussa 2018 arvioitavakseen Instagram-kuvan, jossa vaikuttaja hehkutti Lapin luontoelämyksen tarjoamia palveluita (ks. kuva alla).

MEN läpinäkyvyys kaupallinen yhteistyö martina aitolehti
Kaupallinen yhteistyö vai spontaani suosittelu? Kuvakaappaus otettu 14.1.2019.

Lausunnon pyytäjän mukaan kuva oli tehty kaupallisessa yhteistyössä, mutta siitä puuttui asianmukainen merkintä. Kuvan julkaisijalta ja kuvassa mainitulta yritykseltä saatujen lausuntojen perusteella MEN totesi, ettei kuva ollut kaupallinen yhteistyö, vaan vaikuttajan omalla rahalla ostama elämys, jota tämä halusi somessa suositella seuraajilleen. MEN:in toimivalta päättyi siis tähän, sillä kyseessä ei ollut markkinointitarkoituksessa toteutettu sisältö.

Millä perusteella lausunnon pyytäjä tai kuka tahansa muu vaikuttajan seuraaja sitten voi tunnistaa kaupallisen kytköksen tai muun kuvan takana vaikuttavan motiivin?

Yksiselitteistä olisi tietysti tunnistaa spontaanit suosittelut (ja kaupallisia yhteistöitä imitoivat sisällöt) siitä, ettei niissä ole kapallisissa yhteistöissä vaadittavia asianmukaisia merkintöjä . Mutta mitä tehdään, jos nämä merkinnät eivät ole kunnossa sovituissa kaupallisissa yhteistöissä?

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *